Minä en usko, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa, enkä usko, että lenkillä tulee onnellinen ja euforinen olo.
Kun aloitin kuntoiluharrastuksen, ajattelin että kaikki juoksijat pitävät juoksemisesta. Miksi he muuten juoksisivat? Ainakin urheilijat varmasti pitävät jokaisesta treenistään. Se on heidän ammattinsa, eivät kai ihmiset tee sellaisia asioita mistä eivät pidä.
Aloin käydä hitailla lenkeillä ja ajattelin, että kohta tämä muuttuu nautinnoksi ja onnen täyteiseksi pomppimiseksi. Mutta ei se ikinä muuttunut. En tarkoita, etteikö juokseminen olisi kivaa, on se. Mutta ei juokseminen tai vaikka pyöräily, ole sellaista nautintoa päivästä toiseen. Lenkillä on kivoja hetkiä ja sitten on ärsyttävämpiä hetkiä. Ihan samalla tavalla kuin elämässä yleisestikin. Välillä mennään ylöspäin ja välillä alaspäin.
Ikinä ei kuitenkaan ole tullut sellainen olo, että olipa harmi, että lähdin lenkille. Tiedän, että kuntoilu tekee hyvää. Se parantaa kuntoa ja pienentää stressiä. Kun on hyvässä kunnossa, jaksaa paremmin arjessa ja tulevaisuus näyttää valoisammalta.
Joillekin juoksijoille tulee ns. ”runners high” eli flow-tila, jossa he vain juoksevat eteenpäin kuin pilvessä ja kaikki tuntuu hyvältä. Minulle ei ole tainnut koskaan tulla tällaista. Joskus toki juoksu kulkee ja tuntuu hyvältä, mutta ei se ole samanlainen hyvän olon tunne kuin esimerkiksi päihteistä tuleva. Päihteistä tulee kuitenkin krapula ja juoksemisesta hyvä olo pitkällä tähtäimellä. Minun kokemukseni mukaan on siis turha lähteä lenkille sillä ajatuksella, että se toisi jonkinlaisen suuren onnen ja ilon tunteen. Se saattaa välillä tuoda sen, mutta ei sitä kannata lähteä jahtamaan, koska pettymisen mahdollisuus on niin iso.
Lenkille kannattaa lähteä, koska siitä tulee tyytyväinen olo ja tietää oman kunnon jatkuvasti paranevan. Tämä on mielestäni sama juttu kuin tutkimuksissa, joissa väitetään, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Sitä on vaikea uskoa, kun kävelee marraskuisen pikkukaupungin läpi. Oman kokemukseni mukaan lämpimissä maissa siestaa viettävät ihmiset ovat paljon onnellisempia. Tai ihmiset, joiden kulttuuriin kuuluu tanssi ja laulu sukulaisten ja ystävien kanssa.
Oikeastihan maailman onnellisin kansa -kyselyissä ihmisiltä kysytään, kuinka tyytyväisiä he ovat omaan elämäänsä. Ja suomalaiset ovat oikein tyytyväisiä. Asiat ovat tällä hetkellä niin hyvin kuin ne voivat olla. Se toki tarkoittaa, että tulevaisuudessa ei ole näköpiirissä mitään suuria tavoitteita, mutta toisaalta silloin on helpompi olla tyytyväinen. Lenkille lähtemisessä kannattaa ottaa sama asenne. Pitää olla tyytyväinen, että on päässyt lenkille. Siitä tulee ihan hyvä mieli ja saa tunteen onnistumisesta. Se on ihan kivaa ja niin sen kuulukin olla. Jos kuntoilu on jatkuvasti hirveän ikävää, niin ei sitä kannata tehdä. Sitten kannattaa hankkia jokin muu harrastus. Jos töissä on ikävää, mutta siitä saa paljon rahaa, niin sitä jaksaa jonkin aikaa. Kuntoilijalle kukaan ei kuitenkaan maksa liikkumisesta, joten ei sen pidä olla kauheaa.
Miten lenkistä saa mielenkiintoisemman?
Jos lenkistä tekee itselleen mielenkiintoisemman se sujuu nopeammin. Kun aivot joutuvat pohtimaan jotain muuta kuin jalkojen siirtämistä toisen edelle, aika alkaa liikkua nopeampaa tahtia. Vastakkaisenkin näkökulman edustajia on. Jotkut haluavat tarkoituksella tyhjentää liikunnalla mielensä ja vaipua transsiin, jossa he liikkuvat eteenpäin ajattelematta mitään. Liikenteen seassa tällaista ei kannata tehdä. Ja muutenkin tällainen meditoiminen on nykyihmiselle liian hidasta. Ei kellään ole aikaa sellaiseen.
Suunnistus
Suunnistaminen on hyvä tapa huijata itsensä juoksemaan huomaamatta. Suunnistamisessa pitää koko ajan tuijottaa karttaa, tai etsiä ympäristöstä karttaan sopivia kohteita. Pää joutuu tekemään töitä ja keho saa liikkua huomaamatta ilman tietoista ajattelua. Suunnistamisen aloittamiseksi tarvitset kompassin, sekä rasteja ja kartan. Olen itse käynyt Espoorasteilla suunnistamassa ja se on oikein mukavaa. Otan yleensä pisimmän reitin, eli noin 7km. Tämä 7km matka on hyvin suuntaa-antava ja todellisuudessa minä ainakin liikun noin 10-15 km matkan maastossa. Espoorastit ja iltarastit ovat hyvin matalan kynnyksen tapahtumia, joihin voi osallistua kuka tahansa. Rastien leimaamiseen tarvitsee Emit-kortin, mutta sellaisen saa vuokrattua järjestäjiltä.
Lisäksi moni suunnistusseura tarjoaa omatoimirasteja, eli rasteja, jotka ovat viikosta kuukausiin metsässä ja niitä saa käydä etsimässä silloin kuin itselle parhaiten sopii.
Lenkille kaverin kanssa
Kaverin kanssa lenkkeily on oikein kivaa, koska silloin ei tarvitse olla yksin. Jaettu kärsimys on puolet pienempi. Lisäksi jos kaverin kanssa intoutuu keskustelemaan mielenkiintoisesta aiheesta tai vaikkapa väittelemään, voi helposti kulua tunti jos toinenkin täysin huomaamatta. Väittelyssä kannattaa olla tarkkana, sillä oikein kiivas väittely saa sykkeen helposti kohoamaan pois PK-alueelta.
Kaverin kanssa lenkkeily on myös sillä lailla vaativa laji, että pitää olla kaveri, joka käy lenkillä ja lisäksi saada vielä aikataulut sopimaan yhteen.
Tiilien keräily
Tiilien kerääminen on peli, jossa kerätään kartalle merkittyjä neliöitä. Koko maailmankartta on piirretty täyteen tiiliä ja aina vierailemalla tiilessä, saat sen itsellesi.
Yksittäisistä tiilistä koitetaan rakentaa mahdollisimman suuri yhtenäinen neliö. Eli sellainen, jossa olet vieraillut jokaisessa neliön muodostamassa tiilessä. Minä olen kerännyt 27 x 27 kokoisen neliön tiilistä. Kun yhden tiilen koko on noin 1,5km tarkoittaa se, että minun pitää nykyisin hakea uusia tiiliä melkein neljänkymmenen kilometrin päästä. Se alkaa olla jo vaativaa.
Neliöiden keräämisen lisäksi tiilistä voi rakentaa mahdollisimman ison yhtenäisen klusterin, eli toisissaan kiinni olevien tiilien kokonaisuuden. Klusteritiiliksi lasketaan vain sellaiset tiilet, joiden neljällä sivulla olevissa tiilissä olet myös vieraillut.
Lisäksi voi koittaa vain kerätä mahdollisimman paljon yksittäisiä uusia tiiliä ympäri maailman.
Meillä on Wandrio-niminen applikaatio tiilten metsästystä varten. Siellä voi kilpailla myös esimerkiksi siitä, kuka on vieraillut tietyllä tiilellä kaikkein useimmin. Minua esimerkiksi harmittaa melko paljon, että joku muu on vieraillut minun kotitiilelläni useammin kuin minä itse. Mutta tähän asiaan tulee kyllä ajan mittaan muutos!
