Osallistuin viime viikonloppuna Nummela Backyard Ultra-kisaan. Backyard Ultra on kisaformaatti jossa juostaan niin pitkään että kaikki muut paitsi yksi luovuttaa. Kisassa kuljetaan 6,7 kilometrin pituista reittiä ympäri, ympäri ja ympäri. Uusi kierros alkaa aina tasatunnein ja silloin on oltava lähtöalueella. Jos ei ole, kisa päättyy siihen. 6,7 kilometrin juokseminen tunnissa ei ole kovin kova tahti, mutta kun niitä laittaa peräkkäin kymmeniä, alkaa se muuttumaankin haastavaksi. Muissa ultrajuoksukisoissa saatetaan juosta kovempaa, mutta toisaalta niissä on myös mahdollisuus ongelmien koittaessa pitää niin pitkä huoltotauko, kuin tilanne vaatii. Backyard Ultrass tämä ei ole mahdollista, vaan seuraavalle kierrokselle on aina pakko lähteä määrättyyn aikaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksi kierros on juostava niin nopeasti kuin on pystyy, ilman että keho rasittuu siitä, mutta samaan aikaan jää tarpeeksi aikaa huollolle. Yleensä kisassa näkee muutamaa erilaista strategiaa. Suurin osa koittaa mennä sellaista tahtia, että huollolle jäisi noin kymmenen minuuttia aikaa. Silloin voi pitää joka kierroksella kävelytaukoja, joka vie hieman rasitusta pois jaloilta. Vajaa kymmenen minuutin huoltotauko on ihan riittävä pieneen lepohetkeen, energiatankkaukseen ja tarvittavien asioiden säätämiseen. Ellei mitään isompia ongelmia ilmene. Silloin kymmenen minuuttia on aivan liian lyhyt aika. Kaikkein kovakuntoisimmat voivat juosta kierrokset paljon nopeampaa tahtia ja he saavat sitten taas pidemmän lepoajan huollossa. Kisa on siis yllättävän strateginen ja taktinen koitos.
Nummela Backyard Ultra sopii vasta-alkajillekin
Toisaalta Backyard Ultran formaatti on hyvin aloittelijaystävällinen. Vauhti on sen verran leppoisa, että moni harrastaja pystyy pitämään sitä yllä pitkiä aikoja, ennen kuin alkaa väsyttää. Ja moni löytää myös yllättävää sitkeyttä itsestään, koska aina jaksaa mennä vielä yhden kierroksen lisää. Alussa on melkein mahdotonta sanoa, kuinka pitkään kukakin osallistuja jatkaa. Kovakuntoisimmillekin saatta osua huono päivä tai ongelmia, joita ei ehdi huoltaa. Ja aloittelijat saattavat innostua painamaan todella kovia suorituksia. Tässä kisassa kärki ei voi juoksuvauhdilla lähteä karkuun.
Nummela Backyard Ultra 2023
Minä osallistuin Nummela Backyard Ultraan ensimmäisen kerran 2023. Nummela Backyard Ultra 2023. Ei olisi pitänyt lähteä. Olin silloin ollut vähän flunssassa ja ajattelin käydä kokeilemassa, josko olisi jo hyvä. Ei ollut. Olisin halunnut keskeyttää jo ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta en kehdannut. Jatkoin menoa niin pitkään, etten ollut ensimmäisten keskeyttäjien joukossa, eli yhteensä kymmenen kierrosta. Sitten lähdin pois.
Nummela Backyard Ultra 2025
Tänä vuonna olo oli hyvä. Tai melko hyvä. Wildstrubelin polkukisa tietysti painoi kehossa, enkä ollut juuri kerennyt harjoitella mitään. Ensimmäisillä kierroksilla jalat tuntuivat puupökkelöiltä. Kovaa niillä ei olisi päässyt, mutta onneksi tässä kisassa ei tarvinnutkaan mennä kovaa. Menimme Downtown 65-joukkueen Mika Saukkosen kanssa samaa tahtia noin kymmenen kierrosta. Se oli todella hyvä idea. Oli hauska jutella ja aika kulki paljon nopeammin kuin edellisessä kisassa, jossa olin hiljaa ja kuuntelin Ressu Redfordia ja Tommi Läntistä. Muitakin juoksukavereita näkyi paljon reitin varrella ja ehdittiin höpötellä kaikenlaista. Nuts300-kisaan osallistuneita oli viivalla useampiakin.
Huolto toimi ihan hyvin, mutta huomasi kyllä eron siinä, että ihmiset joilla oli oma huoltaja, pystyivät keskittyä paremmin lepäämiseen. Minulla meni aikaa pullojen täyttämiseen ja tavaroiden etsimiseen. Ei se pahasti vaikuttanut, mutta sen verran, että jos oikeasti haluaisi tehdä huipputuloksen, niin huoltaja on pakko olla mukana. Viereisessä pöydässä Ville Maksimainen huolsi Juha Jussi Lehtosta ja siinä kyllä huomasi miten ammattilaiset toimivat tehokkaasti ja järkevästi.
Päiväreitti ja yöreitti
Nummela Backayard Ultra-kisassa on kaksi erilaista reittiä, on päiväreitti ja yöreitti. Päiväreitti kulkee Nummelan lentokentän ympäri, pääasiassa polkuja ja hiekkatietä pitkin. Yöreitti on teknisesti helpompi, sillä se kulkee isoilta osin asfalttitietä pitkin. Lisäksi yöreitillä oli tänä vuonna kohtuullisen jyrkkä mäki. Se tuntui ensimmäisellä yökierroksella melko hurjalta, useamman kilometrin asfalttipätkän tahkoamisen jälkeen. Loppujen lopuksi se oli hyvää vaihtelua ja rasitti jalkojen lihaksia eri tavalla. Asfalttipätkä oli kuitenkin liian pitkä minulle.
Minulla oli jalassa Altra Lone Peakit, jotka ovat minimalistiset kengät polkujuoksuun. Ne ovat siihen oikein hyvät, mutta asfaltilla pitkässä kisassa olisin kaivannut lisää pehmustetta. Minulla oli myös Altran Turin-juoksukengät, mutta epäilin, että niissä ei ole yhtään enempää pehmustetta, enkä kokeillut vaihtaa niitä. Jos olisi ollut huoltaja mukana, olisin saattanut testata tätä yhden kierroksen ajan.
Yökierroksen asfalttialamäki rasitti polviani hyvin ikävällä tavalla. Noin 10 kierroksen kohdalla tuntui siltä, että polvet menevät rikki, enkä pysty enää jatkamaan. Mutta aina jaksaa vielä yhden kierroksen.
Muutaman yökierroksen jälkeen Mika jätti leikin kesken. Hänelläkin painoi edellisestä vuorikisasta vielä kehossa sen verran, että enempää ei lähtenyt. Minä ajattelin jatkaa vielä muutaman kierroksen.
Polvet alkoivat mennä rikki
Polvikivut kuitenkin pahenivat sen verran, että oli pakko ottaa puolikas parasetamoli. Päätin että katson miten se vaikuttaa ja miltä olo tuntuu vaikutuksen loppuessa. En ajatellut kipua vastaan rikkoa itseäni tieten tahtoen, mutta ajattelin, että tällä tavalla pääsee vielä aika riskittä pari kierrosta. Jalkojen kipu alkoikin hävitä ja koitin juosta asfaltin sivussa pehmeämmällä alustalla paremmalla juoksutekniikalla, jos se auttaisi. Ja auttoihan se. Kipulääkkeen vaikutuksen hävitessä ei jalkakipukaan tullut enää takaisin.
Jossain 15 kierroksen kohdalla huomasin, että en enää voi kävellä, koska sen jälkeen juoksuun lähtö sattui todella paljon. Hölkkääminen sen sijaan onnistui ilman isompia kiputiloja.
Kisaan mukaan lähtenyt Threadsista tuttu Timo kertoi seuraavan kierroksen lähdössä, että tämä olisi hänen viimeinen kierroksensa ja auto oli jo pakattu lähtövalmiuteen. Juostiin Timon kanssa yhdessä ja juteltiin koko kierros niitä näitä. Vauhti tuntui itselle liian kovalta, mutta roikuin mukana siitä huolimatta. Ajallisesti se oli aikalailla samaa tahtia kuin muutkin kierrokset.
Tämän jälkeen jatkoin vielä muutaman kierroksen, kunnes 19 kierroksella jalat alkoivat tuntua jo todella pahoilta. Tiesin, että en selviäisi 24 kierrosta. 22 olisi varmaan lähellä maksimia, mutta silloin jalat vaurioituisivat jo jonkun verran. Päätin mennä 20 kierrosta ja lopettaa tasalukuun.
Se oli vähän harmillista, koska energiaa olisi ollut vielä vaikka millä mitoin. Pää oli kunnossa ja keho jaksoi liikkua eteenpäin, mutta polvet eivät vain antaneet periksi. Nuts300:n jälkeen sain oikean polveni paisumaan sillä lailla, että en voinut viikkoon kävellä ilman keppejä. En halunnut tieten tahtoen samaa kohtaloa nyt, jos sen vain voisi välttää. Lisäksi tiesin, että paikalla oli niin kovia miehiä ja naisia, että kisa tulisi jatkumaan vielä yli 30 tunnin, ellei mitään luonnonmullistuksia tapahtuisi.
Juoksin 20 kierrosta täyteen ja menin palauttamaan chippiä. Joensuun sisun kaveri oli keskeyttämässä samaan aikaan ja hän ehdotti, että mennään nyt vielä käymään viimeisellä kierroksella, kun oli aikaakin. Näin tehtiin. Kävimme tekemässä sadan metrin kunniakävelyn ja palasimme lähtöön.
Semmoinen oli Nummela Backyard Ultra 2025 minun osaltani. Oli oikein kiva kisa, kuten nämä NUBU:n tai NBU:n järjestämät kisat aina. Olen käynyt pari kertaa myös samojen järjestäjien Vappuyön tunkkauksessa ja siellä on sama rento ja mukava tunnelma.
Polvet olivat pari päivää kipeät, mutta nyt ne tuntuvat jo normaaleilta. Epäilen että vaiva on juoksijanpolvi, joka tällä kertaa on siirtynyt toiseen polveen. Aion käydä fysioterapeutilla kyselemässä löytyykö häneltä apua juoksuasennon korjaamiseen.
Ainiin! Kun pääsin kisan jälkeen kotiin, meinasin pyörtyä ulko-oven eteen. Sain kuitenkin oven auki ja pääsin sisälle. Toisesta korvasta meni hetkeksi kuulo ja oli pakko mennä lattialle makaamaan 15 minuutiksi, ennen kuin uskalsin nousta. Taisi olla kuitenkin melko raskas kisa keholle ja ainakin nestehukkaa oli kertynyt yllättävän paljon.
Miten valmistautuisin seuraavaan Backyard Ultraan?
Jos osallistuisin Backyard Ultra-kisaan vielä uudestaan, minkä ehkä teenkin, niin keskittyisin enemmän huollon toimivuuteen. Tavarat olisi hyvä organisoida siten, että ne varmasti löytää tarvittaessa.
Lisäksi olisi varmaan hyvä tehdä useampi harjoitus tällaisella formaatilla, eli 6,7km juoksua ja sitten huoltotauko ja seuraavan tunnin alkaessa taas juoksemaan sama reitti. Tuollainen rytmin harjoittelu auttaisi varmasti itse kisassakin.
Mutta toisaalta, ei kaikkea kannata ottaa niin vakavasti. Varmaan oikeasti lähtisin taas kisailemaan aivan takki auki ja katsoisin mitä tapahtuu.
