Minun nimeni on Olli ja tämä on tarina siitä miten päätin hankkia itselleni kasvihuoneen.
Tätä kirjoitusta ei ole vielä sponsoroinut kukaan (paitsi K-rauta lahjoittamalla ilmaisen kasvihuoneen ikkunanavaajan).
Olen vuosien ajan ollut ahkeran yritteliäs kotikasvattaja. Repertuaariini on kuulunut erilaisia yrttejä, viherkasveja sekä tietysti tomaatteja ja chilejä. Tomaatit ja Chilit ovat suosikkejani, koska ne kasvavat saman lampun alla aikalailla samanlaisissa olosuhteissa ja siirtyvät yleensä uloskin samaan aikaan. Molempia on olemassa myös lukematon määrä erivärisiä ja muotoisia lajikkeita.
Vuosien saatossa olen muutaman kerran saanut kasvatettua kokonaisia chilejä ja vähän basilikaa. Muut kasvit ovat aina kuolleet hoidon puutteessa. Puuttuvista kasvatusvälineistä tämä ei ole johtunut.
Olen vuosien aikana päätynyt ostamaan suurpainenatriumvalaisimia, ledivaloja, tuulettimia, hydroponisen vesiviljelyjärjestelmä, lämmitettyjä minikasvihuoneita sekä kaikenmaailman ravinteita.
Mutta ikinä minulla ei ole ollut kasvihuonetta. Paitsi sellaisia halpoja muovisia mitä saa ostettua marketista ja jonne mahtuu muutama pikkuruinen ruukku. Tällaiselle hc-viljelijälle kuin minä, niistä ei ole juuri mitään hyötyä.
Kasvihuoneen hankinta on ollut toivelistalla pitkän aikaa. Ajankohta on usein ollut väärä. Kerrostalossa kasvihuoneen sijoituspaikan keksiminen on vähän hankala ja aiemmassa rivitaloasunnossakin terassi oli niin pieni, että sinne mahtui juuri se Tokmannin pikkuruinen ja turha minikasvihuone. Onneksi muutimme vihdoin suurempaan rivitaloasuntoon, jossa on myös n. 20 neliön aidattu piha/terassi.
Pitkällisten keskustelujen jälkeen avopuolisoni suostui siihen, että hankimme pihalle pienen noin 5 neliön kokoisen kasvihuoneen. Kunhan se on tyylikäs ja kohtuuhintainen. Siitä alkoikin sitten varsinainen katastrofien kasvatuskesä:
Kasvihuoneen hankinta K-raudasta – elämäni suurin virhe aitoja kokemuksia
Kasvihuoneen valinnassa on tärkeä valita omaan käyttöön parhaiten sopiva kasvihuone. Pienellä pihalla se on jatkuvasti näkyvillä, joten sen tulisi olla mahdollisimman esteettinen. Kaunistahan kasvihuoneesta ei saa, koska se on ikkunoilla varustettu hökkeli joka on täynnä haisevia kasveja, biojätteistä tehtyä multaa ja tuholaisia.
Ostettavan kasvihuoneen tulisi mielellään myös helposti koottava. Toisaalta omalla pihalla kasvihuoneen katolta voi käydä aina tiputtamassa lumet pois, eikä aidatulla pihalla viima käy liian kovaksi, joten vähän huonomminkin kestävä malli käy. Sen sijaan esimerkiksi mökille talveksi jätettävä malli todennäköisesti tuhoutuu talvimyrskyissä, ellei se ole eritysesti sellainen malli, jonka kuvissa kymmenen iloista venäläismiestä istuu kasvihuoneen päällä.
Päädyin valitsemaan pintapuolisesti oikein mukiinmenevän ja hinta-laatusuhteeltaan vakuuttavan Vitavia Venus-kasvihuoneen K-raudasta. Sokkelin, automaattisen kattoluukun avaajan ja toimituksen kanssa koko paketti maksoi yhteensä 843,85 euroa. Maksoin tuotteen ja aloin aggressiivisesti odottamaan paketin saapumista kotiini. Tämä tapahtui 23.5.2020. Jo kolmen päivän päästä 26.5.2020 sain positiivisen viestin, että tilaus on matkalla luokseni!
Valitettavasti yllätys oli suurin kun paketti olikin kovin pieni ollakseen kokonainen kasvihuone. Tarkemmin viestiä selatessani huomasin, että minulle oli lähetetty ainoastaan kattoluukun automaattinen avausjärjestelmä. Mikä vastoinkäyminen! (Kumpa vastoinkäymiset vain olisivat jääneet tähän).
Kasvihuoneen toimitus K-raudasta:
No varmaan loput kasvihuoneesta olisivat ihan pian perillä. Pelkän automaattioven lähettäminen olisi muuten vain kettuilua. Laitoin varmuuden vuoksi kyselyä K-raudalle:
Sain saman tien vastauksen K-raudan palkkaamalta robotilta:
Kun vastausta ei kuulunut viikkoon, lähestyin heitä uudestaan:
Muutama päivä vierähti, eikä mitään kuulunut, joten lähetin heille jälleen viestin:
Se sai K-raudan asiakaspalvelun havahtumaan, ja he vastasivat:
Korona on tietysti hyvä syy kaikenlaisiin ongelmiin, mutta kannattaako myydä verkkokaupassa tuotetta jota ei ole olemassa?
Lopulta kuukausi tämän jälkeen heinäkuussa kun ulkokasvatuskaudesta oli jäljellä enää viikkoja, sain tämän sähköpostin:
Sähköpostiviestien lisäksi olin yrittänyt tavoittaa K-raudan edustajia myös sosiaalisessa mediassa Instagram-tilini kautta, sekä Facebook messengerissä, että Linkedinissä.
Kannattaako tilata kasvihuone K-raudasta?
Voisinkin lyhyesti todeta, että en suosittele tilaamaan kasvihuonetta K-rauta-nimisestä liikkeestä. Sitä odotellessa kasvatuskausi voi mennä kokonaan sivu suun ja lopulta kasvihuonetta ei ole olemassakaan ja rahat ovat kuitenkin kadonneet.
Itseasiassa kollegani, joka on perehtynyt logistiikan ja toimitusketjujen ihmeelliseen maailmaan vihjasi, että K-rauta on saattanut tienata rahaa tällä koko episodilla. Heillä on voinut olla kumppaninsa kanssa sopimus, jossa kumppani on luvannut toimittaa kasvihuoneita tarvittaessa ja toimitusongelmien osalta kumppanilla saattaa olla korvausvelvollisuus. Ja varmaan ovat sijoittaneet nämä korvausrahat Teslan osakkeisiin, jonka ansiosta he ovat tehneet moninkertaiset voitot. Keskon tulos ainakin tällä samalla aikavälillä oli todella kova.
Mutta ei sen enempää K-raudasta.
Kasvihuone tarvitsee tilaa – esimerkiksi saaren
Koko K-raudan kanssa sekoilusta jäi paha maku suuhun ja mietin, että seuraavan kerran kun lähden hankkimaan kasvihuonetta, hankin sitten kerralla kunnollisen. Ja sellaisen jonka saan varmasti itselleni, vaikka hakemalla sen jostakin.
Edelleenkin ongelmana oli rajallinen tila pihalla. Onneksi tähän löytyi parin kuukauden jälkeen ratkaisu. Oikotielle ilmestyi myyntiin kahden hehtaarin kokoinen saari. Siellä olisi tilaa suuremmallekin kasvihuoneelle.
Kävimme katsomassa saarta aviopuolisoni kanssa ja hän törmäsi yksin samoilleessaan hirveen ja oli muutenkin järkyttynyt saaren rönttöisyydestä, kaatuneista puista ja kaikkialla olevista risukasoista. Itse näin tietysti ainoastaan loputtomia mahdollisuuksia kaikkialla, joten ostin saaren. Tämä tapahtui siis syksyllä 2020.
Helmikuussa 2021 päädyin tilaamaan uuden kasvihuoneen. Tällä kertaa en tilannut sitä K-raudasta.
Kasvihuoneen valinta
Kasvihuoneen valinnassa kannattaa kiinnittä huomiota muutamaan seikkaan. Pitää valita omaan käyttöön sopivan kokoinen, tarpeeksi kestävästä materiaalista valmistettu ja esteettisesti miellyttävä kokonaisuus. Kannattaa myös hankkia sellainen kasvihuone, joka toimitetaan joko valmiiksi koottuna tai joka on helppo koota itse.
Nyt kun tila ei ollut enää rajoittava tekijä, päätin ostaa 24 neliön kokoisen ympärivuoden kestävän Nuoli-kasvihuoneen Akirolta: Kasvihuone Nuoli 24m. Kaikkine härpäkkeineen ja kuljetuksineen se maksoi aika tarkalleen 2000 euroa. Tämä kyseinen malli vakuutti minut, sillä sen mainoskuvissa on kymmenkunta iloista venäläismiestä istumassa kasvihuoneen katolla. Lisäksi tätä kasvihuonetta käyttää Suomen kovin chilipää Fatalii. Soittelin myös kauppaan ja varmistin, että kasvihuone on todella olemassa. He sanoivat, että se on tuossa pihalla ja saan tulla milloin vain hakemaan sen. Toisaalta K-rautakin vakuutti verkkokaupassa, että sieltä ostamani kasvihuone olisi heti toimitettavissa. Tässä suhteessa luotan kuitenkin enemmän kotimaiseen pienyrittäjään, kuin jättiläiskorporaatioon. Tilasin siis Akiron kasvihuoneen.
Toki tässäkin tuli muutama mutka matkaan. Nimittäin.
Saarihan on siitä erikoinen paikka, että sinne pääsee ainoastaan veden yli. Ellei saareen johda siltaa ja tänne minun saareeni ei johda siltaa. 24 neliön kasvihuone painaa jo sen verran, että sitä ei ihan käsipelillä kanna soutuveneeseen ja siitä saareen. Tai toki pienissä osissa se varmaan onnistuisi. Saareen oli kuitenkin tulossa muutenkin kaivinkoneita ja maakellarin osia ynnä muuta, joten kasvihuonekin kulki lautturin lautalla. Maakellarista pitää kirjoittaa vielä erikseen. Sen osalta valmiina on jo kuoppa. Mutta keskitytään nyt kasvihuoneeseen.
Helmikuussa kun tilasin kasvihuoneen järvi oli tietnkin jäässä ja niin oli maaliskuussakin. Jäisellä on vaikea liikkua lautalla. Kun jäät sulivat alkoi sitten ruoppausaika, minkä vuoksi lautturilla oli kiirettä. Tämä oli täysin ok, ei maaliskuusa kuitenkaan kasvihuoneessa vielä olisi tarpeeksi lämmintä.
Kasvihuone tarvitsee tasoitetun paikan ja saareen oli tulossa kaivinkone, niin sama se oli odottaa muutama kuukausi. Loppujen lopuksi kasvihuoneen osat saapuivat paikalle 2021 toukokuussa. Seuraavassa muutama kuva kasvihuoneen toimituksesta:
Itse pääsin aloittamaan kasvihuoneen rakentamisen kesäkuussa ja siinä sitten kesä vierähtikin mukavasti.
Kasvihuoneen rakentaminen itse
Kasvihuoneen rakentaminen itse on helppoa ja vaivatonta osaavalla tee-se-itse-henkilölle. Siihen kannattaa varata yksi viikonloppu ja sitten loput voi viimeistellä kaverin kanssa, sillä kaikkia osia ei saa yksin paikoilleen.
Minä en ole tee-se-itse-mies tai tee-se-itse-henkilö. Minä olen ihan tavallinen Olli, jonka rakentelut ovat jääneet ikean huonekalujen kokoamiseen. Lämmöllä muistan kuinka avopuolisoni kertoi rakastavansa Ikea-laatikoiden kokoamista ja sanoi, että meidän on turha Ikea-keittiön kokoamisesta maksaa kellekään ulkopuoliselle, kun hän tekee sen mielellään. On kuulemma meditatiivista puuhaa. Ja miten sitten minä kokosin laatikoita kaksi vuorokautta pimeässä ja tyhjässä asunnossa. Vieläkin jännittää, missä vaiheessa koko keittiö kaatuu alas paikaltaan. Lisäksi olen rakentanut oman arcade-pelilaitteen joka on vielä kolmen vuoden työstön jälkeen viimeistelyä vaille valmis.
Eli oli loistava idea hankkia 24 neliön kasvihuone itse koottavaksi. Mikä tällaisessa pienessä mökissä voisi mennä pieleen.
Olosuhteet olivat muutenkin loistavat. Lapsemme oli tuohon aikaan reilun vuoden ikäinen, eli oikeastaan ainoa aika jolloin kasvihuoneen rakenteluun oli aikaa, oli hänen nukkumaanmenoaikansa jälkeen. Onneksi Suomessa on kesällä valoisia öitä.
Pystyn helposti palaamaan esimerkiksi siihen hetkeen, kun juhannusyönä juon lonkeroa, kuuntelen tangoradiota ja etsin hämärässä yössä sopivaa mutteria ja metallipalasta. Yleensä kaikki kasvihuoneen metallipalat näyttivät ohjeissa täsmälleen samanlaisilta. Onneksi niissä oli kuitenkin kyrillisillä aakkosilla tehtyjä merkintöjä, joiden avulla tunnisti mikä osa oli mikäkin. Ja onneksi ammattimiehenä olin avannut kaikki laatikot ja levittänyt osat mahdollisimman laajalle alueelle. Siinä sitä sitten paljain jaloin hyppelehdin sepelin päällä etsimässä palapelin oikeita palasia. Huomasin myös, miten hyvää saaren maaperä on. Kaikenlaiset piikikkäät haittakasvit puskivat suojakankaan ja sepelin läpi kutkuttelemaan jalkapohjiani. Yhtenä rakennuspäivänä löysin myös linnupesän rakennustarvikkeiden joukosta.
Aloitin kokoamisen siis aina silloin kun lapsi nukahti ja lopetin silloin kun kännykästä loppui akku, lonkerot loppuivat tai tuli liian pimeää, tai kun hermot vain totaalisesti paloivat loppuun.
Rakentaminen kuitenkin edistyi, opin lukemaan kyrillisiä aakkosia ja palasten löytämisestäkin tuli helpompaa kun osa oli jo ruuvattu paikoilleen.
Tässä kuva juhannusaatolta:
Kesäkuun aikana kehikko nousi jo pystyyn:
Käyttämättömiä osia oli kuitenkin yllättävän paljon ja aikataulu näytti siltä, että kasvihuoneesta ei olisi enää hyötyä kesän kasvatuksiin. Turha kiire katosi ja rakentelin projektia eteenpäin joutessani. Elokuussa otin oikeista töistä muutamaan otteeseen vapaapäivän tai hoidin etäpalavereita kasvihuonetta kooten,
Loppujen lopuksi kehikko oli paikoillaan! Hurraa! Hurraa! Hurraa! Korkkasin lonkeron ja hengähdin hetken helpotuksesta. Melkein kaikki valmista. Kennolevyjen asettelu tuskin olisi kovin monimutkaista tai isotöistä. Kunhan ne vain pujottaa paikalleen. Ohjeen mukaan ennen kennolevyjen asentamista kannattaa vielä kaivaa kasvihuoneen jalat maahan ja tarkistaa että se on oikean muotoinen, kulmat ovat kohdillaan ja sivut suorina. Ei kuulosta pahalta.
Kolmeulotteisen rakennelman saaminen oikean muotoiseksi epätasaisessa maassa onkin yllättävän hankalaa. Jo pelkästään kaksiulotteisen suorakulmion muodostaminen maahan on monimutkaista. Muistelin pytagoraan lausetta ja googlailin hyviä kikkoja. Löysin hienon jutun nimeltä ”kirvesmiehen kolmio”, tai ”timpurin mitta”, se on muistisääntö jonka mukaan kun yhden sivun pituus on 60cm ja toisen sivun pituus 80cm, niin näiden hypotenuusan tulisi olla 100cm, jotta kyseessä olisi suorakulma. Ja jos se ei ole 100cm, niin sitten pitää muuttaa jotain. Ja tämä ei toimi niin, että jos kulma on vähän sinnepäin, niin virhe pienenisi pidemmällä matkalla. Itseasiassa virhe vain kasvaa ja toisaalta koska kasvihuone koostuu niin monesta osasta, niin joku niistä sojottaa aina väärään suuntaan ja sitten kaikki on taas väärässä muodossa. Käytin apunani lautaa jonka löysin saunan alta. Jonkun tunnin kuluttua huomasin, että se lauta on myös itsessään vino, joten siitäkään ei ole mitään hyötyä. Sain kuin sainkin yhden kulman mielestäni oikeaan muotoon. Se tarkoittaa että samalla neljästä sivusta kaksi olisi oikeassa suunnassa. Ja silloin loppujen kahden sivun pitäisi olla oikeassa suunnassa myös, eikö? Ei. Vaan itseasiassa jokainen sivu on aina väärässä asennossa ja kun korjaat yhtä osaa, se siirtää koko rakennelmaa kaikilla tavoin väärään muotoon ja pilaa kaiken, eikä mistään tule mitään. Kaivoin kuitenkin paljon kuoppia, keräsin luumuja ja lähdin kotiin pimeän tultua.
Kannattaa pyytää ammattilainen apuun
Avovaimoni veli, kutsutaan häntä vaikka Mikaksi on sähkömies. Hän kuuli kasvihuoneen kanssa ilmenneistä pienistä pulmista ja lupasi tulla auttamaan. Sähkömies on rakentamisen ammattilainen, joten hommat varmasti hoituisivat helposti. Lähdimme Mikan kanssa saareen seuraavana viikonloppuna ja kävimme työhön. Kahdestaan kasvihuoneen asettaminen oikeaan kohtaan oli helpompaa, koska toinen pystyi pitämään sitä paikallaan, kun toinen väänsi ja puhisi toisen puolen kanssa. Kaivoimme lisää kuoppia, jotka täyttyivät vedellä, koska oli tietysti kaatosade. Luonnonvoimat alkoivat kääntyä kasvihuoneprojektia vastaan. Saimme kuin saimmekin kasvihuoneen jollain lailla linjakkaan näköiseksi ja jalat melkein oikeisiin kuoppiin. Muutamassa kohdassa oli niin iso kivi, että kuoppaa ei voinut tehdä ja jalka oli otettava pois. Hyvä suoritus kuitenkin. Sitten vain ne kennolevyt paikoilleen ja homma on valmis.
Palasin taas mökille jonkun viikon jälkeen sopivan sateisena päivänä ja aloin rakentamaan levyjä. Ennen sivulevyjen asentamista piti tehdä ovi ja ikkuna ja porata reikiä ja laittaa tiivistettä ja teippiä ja muuta sellaista mitä en ollut oikeastaan ennen tehnyt. Kiva oppia ihan uusia juttuja. Sain yhden sivun melkein valmiiksi ja sen jälkeen jopa yhden kattolevyn paikoilleen. Ehkä. Se saattoi mennä myös väärin tai olla väärä levy tai jotain kummallista tapahtui, koska menetin toivoni ja lähdin kotiin jo tunti ennen pimeän tuloa. Märkä ja kylmä oli kuitenkin.
Kasvihuoneprojekti tuli taas puheeksi Mikan kanssa ja hän tarjoutui hoitamaan sen ja muutaman muun asian mökillä kuntoon kaverinsa kanssa ennen lumien tuloa. Jes! Huhhuh! Huuhhuhuh! Suuri kivenlohkare vierähti pois sydämeltäni ja annoin hyvillä mielin kasvihuoneen rakennusohjeet eteenpäin. Enää ei hetkeäkään tarvinnut miettiä omaa ylpeyttä omanarvon tunnon menettämistä. Tämän projektin suhteen ne olivat kadonneet jo aikoja sitten. Kunhan vain asian saisi jotenkin päätökseen. Jos joku olisi tarjoutunut viemään helikopterilla koko kasvihuoneen pois ja tuomaan tilalle sellaisen Minimanin Pilipaliminikasvihuoneen, niin olisin varmaan suostunut.
Mika kavereineen kävi lokakuussa tekemässä saarihommia ja katsoivat myös kasvihuonetta, mutta totesivat, että työtä olikin vähän enemmän kuin he olivat alunperin laskeskelleet. Tai sitten lonkero oli vienyt työinnon, mistäs sitä tietää, ymmärrettävää sekin, itselläkin on pitkänaikaa mennyt kaikki into katsoessani kasvihuonetta. Ja kova jano on myös tullut. Eikä sitä kasvihuonetta kuitenkaan tarvitse talvella mihinkään. Kunhan keväällä on valmiina. Ja Mika ystävineen kyllä järjesteli kaikki kennolevyt ja muut osat pois lumenalta, mikä olisi itselläni jäänyt tekemättä. Ammattilaisen kyllä tunnistaa ammattilaisen elkeistä.
Koitti aurinkoinen kevät 2022
Kaupungissa asfaltti jo näkyy ja lämpötila ylitti kymmenen astetta. Mika lähti ystävineen viimeistelemään kasvihuonehomman. Jes!
Paitsi että saaressahan oli kaikkialla lunta, maa aivan jäässä ja kasvihuonetta varten tasoitettu maapläntti sen verran alempana muuta maanpintaa, että kaikki sulava vesi varmasti valuu sinne ja jäätyy uudestaan. Se on siis koko saaressa kohta joka sulaa viimeisenä.
Ja oli sinne lumen alle joku kennolevy jäänytkin vielä:
No herrat tekivät sen minkä pystyivät, eli laittoivat katon levyt paikoilleen. Vähän sahalaitakuvioiseksi se jäi hyvine tuuletusaukkoineen, mutta tämä on kuulemma ihan normaalia. Kävin itsekin saaressa katsomassa mökin kevätkuntoa ja totesin saman, että maa on niin jäässä, että täysin turha toivo tehdä yhtään mitään. Ja nyt olemmekin siis huhtikuussa odottelemassa kasvihuonekauden avausta. Eiköhän se lähikuukausina koita. Ehkä.
Jos ihan rehellinen olen, niin todennäköisesti kasvihuone ei tule ikinä valmiiksi. Siitä varmasti puuttuu vielä jotain kriittisiä osia, joita ilman koko kasvihuone kaatuu ensimmäisten kevätsateiden alta. Tai sitten järveltä nousee suurin trombi sataan vuoteen ja tuhoaa koko kasvihuoneen. Tai ehkä meteoriitti osuu siihen, tai lentokone. Tai ehkä syttyy kolmas maailmansota ja vihollinen tekee laskuvirheen ja pommittaa kasvihuoneen säpäleiksi. En tiedä. Jotenkin tämä kolmevuotinen saaga on pakko saada päätökseen.
Ainiin. Kun kasvihuone on valmis, aiomme rakentaa siihen aurinkopaneeleilla toimivan täysin automaattisen sadevesikastelujärjestelmän. Ilolla odotan tulevaa.
Kasvihuoneterveisin,
Olli
Ps. Älä osta kasvihuonetta K-raudasta. (Akiron kasvihuoneessa ei ole mitään vikaa ja siihen on nyt uuden aiempaakin selvemmät ohjeet ja netistä löytyy myös kokoamisohjeet videomuodossa)
